Rakentamislain uudistus lyhytvuokrauksen osalta on käynnissä

Ympäristöministeriö valmistelee lakia, jonka tarkoituksena on varmistaa edellytykset asuntojen lyhytvuokraukselle. Me KAT ry:ssä pidämme tätä hyvänä asiana, sillä vuokraustoimintaan tarvitaan selkeyttä ja ennakoitava toimintaympäristö niin asuntoja tarvitseville, viranomaisille kuin asuntoja vuokraaville.

Linkki hankesivustolle: https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM002:00/2025

Kaikille sama laki

Nykyinen, säätelemätön tilanne on kestämätön ja on tärkeää saada laki voimaan. Tämän päivän käytäntö työllistää turhaan viranomaisia. Lisäksi se aiheuttaa elinkeinotoimintaan epävarmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.

Laissa tulisi myös huomioida, että ihmisillä kohdistuu tilapäiseen asumistarpeeseen laajasti erilaisia elämäntilanteita, kuten esim. opiskelu, lyhytaikaiset työmatkat, projektityöt tai komennusmatkat, vakinaisen asunnon vaurioituminen, erotilanteet tai muut muutokset perhesuhteissa sekä vapaa-ajan vietto.

Työvoiman liikkuvuutta tulee tukea

Työvoiman liikkuvuus ja sen mahdollistaminen ovat keskeinen osa dynaamista ja hyvin toimivaa taloutta. Me toivommekin uuden lain edistävän ja tukevan työvoiman liikkumista Suomessa. Suomen työvoiman liikkuminen on tutkitusti huonoa, ja suurimpana esteenä pidetään asumisen aiheuttamia lukkoja työn perässä liikkumiselle. Tällaisia lukkoja tulee välttää.

Kalustettujen asuntojen lyhytvuokraus mahdollistaa työvoiman liikkuvuuden sinne, missä työtä on tarjolla. Esimerkiksi tuulivoimapuistojen rakentaminen tai muut, projektiluonteiset, isot hankkeet syrjäseuduilla tai kausirajoitteiset työt. Lyhytvuokra-asuntoja voi löytää monipuolisesti eri puolilta kaupunkeja ja maaseutua, usein lähellä työpaikkoja. Lähellä asuminen minimoi työmatka-ajan ja -kustannukset. Majoituskapasiteetin puute ei myöskään saisi estää yksittäisen talousalueen kehitystä.

Lyhytvuokrauksen määritelmä

Lyhytvuokraus on ilmiö, joka tunnistetaan jo lakiluonnoksessakin. Vielä tarvitaan kuitenkin selkeyttä lyhytvuokrauksen määritelmään. Rakennuslain tämänhetkinen luonnos määrittelee lyhytvuokrauksen selvästi: Asunnoissa tapahtuva alle 4 viikon mittainen asuminen.

Kuitenkin lyhytvuokrauksen vuositasolle määritelty enimmäisaikaraja (90 vrk), on suurelle osalle kunnista liian tiukka. Rajoitus kahlitsee toisistaan poikkeavissa tilanteissa olevia kuntia ja siksi kunnille tulisi antaa suurempi vapaus vaikuttaa lyhytvuokrauksen rajoituksiin. Juuri pitkäkestoisimpiin tai usein toistuviin tarpeisiin ihmiset kaipaavat sitä kodinomiasta asumista.