EU:n uusin asetus luo kehystä avoimuudelle ja tietojen keräämiselle, mutta jättää päätökset edelleen kansallisiksi ja paikallisiksi

Lyhytvuokrausta (lyhytaikaista majoitustoimintaa tai lyhytaikaisvuokrausta) ei tällä hetkellä suoraan sääntele juuri mikään laki, mutta tämän puuttuessa tulkintoja tehdään joidenkin lakien ja säännösten nojalla. Työ- ja elinkeinoministeriö on jo 2020 todennut, että nykyisessä säätelyssä on haasteena siitä aiheutuva eriarvoisuus eri toimijoita kohtaan ja että itse majoitustoiminnan luokittelukin on haastavaa nykyisen, oikeudellisesti epäselvän tilanteen vuoksi.

Ministeriössä on myös todettu, että paikallisen päätöksenteon vuoksi majoitus-toimintaan liittyvien eri lakien tulkinnassa tapahtuu vaihtelua. Ratkaisijana kysymyksissä saattaa olla esimerkiksi kunnan rakennusvalvonta, pelastus-viranomainen, taloyhtiö tai verottaja. Olisi varmasti hyvä, että paikallista päätöksentekoa on mahdollista tehdä jatkossakin, mutta sen tueksi tarvitaan valtakunnalliset toiminnan reunaehdot.

Alussa ollaan. EU:n uusi lyhytaikaista vuokrausta koskeva asetus (EU) 2024/1028) hyväksyttiin 03/2024 ja astuu voimaan pääosin 05/2026. Se keskittyy avoimuuden lisäämiseen ja tietojen keräämiseen. Asetuksen taustalla on jo joulukuussa 2021 lyhytvuokraukselle alustapalveluita tuottavan Airbnb:n jättämä ehdotus yhdenmukaisista EU-säännöistä ratkaisuna hajanaiseen sääntelyyn. Ehdotuksen ajatuksena oli sekä lisätä ymmärrystä lyhytvuokrauksesta EU:n kansalaisille, että auttaa ratkaisemaan sen tuomia haasteita nk. EU:n majoittajan toimintasuunnitelman avulla.

Nyt säädetyn asetuksen tavoitteeksi jäi tarjota jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille paremmat työkalut ja tiedot, joiden pohjalta ne voivat itse päättää ja valvoa omia säännöksiään. Keskeisimmät kohdat EU:n säätelyssä koskevat rekisteröintijärjestelmiä, alustatalouspalveluita tarjoavien yritysten tietojen jakamista sekä paikallista päätöksentekoa.

EU:n asetus antaa nimenomaan jäsenvaltioille ja paikallisille viranomaisille valtuudet laatia lakeja ja valvoa omia lyhytaikaisen vuokrauksen rajoituksia. Tieto, jota EU-asetus pakottaa alustoja keräämään ja jakamaan, on tarkoitettu paikallisen ja kansallisen päätöksenteon tueksi.

Monet maat ja kaupungit ovatkin jo ottaneet käyttöön omia rajoituksia, ennen EU:n asetusta tai sen myötä. Suomessa ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan uutta lainsäädäntöä, jossa on esitetty 90 vrk:n rajaa muun kuin oman vakituisen asunnon lyhytaikaiselle vuokraukselle. Lisäksi kunnille annettaisiin harkintavalta joustaa tästä 180 päivään asti. Oma vakituinen asunto voisi olla edelleenkin vuokrattavissa ilman rajoituksia. Esimerkiksi Pariisi, Amsterdam, Berliini ja Barcelona, ovat jo asettaneet omia vuorokausirajoituksia (esim. 30, 60, 90 tai 120 päivää vuodessa) sekä vaativat lupia tai rekisteröintejä.

Kalustettujen Asuntojen Vuokraajat ry toivoo ja odottaa, että Suomeen saadaan kansallinen raami toiminnalle. Tämä ohjaisi toimijoita samaan suuntaan ja lisäisi kansalaisten ymmärrystä lyhytvuokrauksesta myös meillä Suomessa.